lauantai 2. huhtikuuta 2016

Antiikkinallet

Mikä on antiikkinalle?
Teddy Bear tehtiin maskotiksi (ja osittain pilaksikin) Yhdysvaltojen presidentille, Theodore Rooseveltille, hänen kieltäydyttyään ampumasta kiinnitotettua karhua metsästysretkellä vuonna 1902. Samaan aikaan Saksassa nainen nimeltä Margarete Steiff vaikutti nallekarhun syntyyn. Steiffin tekemät nallekarhut eivät aluksi tulleet suuren yleisön suosioon, mutta Leipzigin kansainvälisillä messuilla erään New Yorkin tavaratalon leluostaja tilasi omille markkinoilleen 3000 nallea. Siitä alkoi Teddy Bearin voittokulku. Aidon Steiff-nallen tunnistaa "nappi korvaan"-tavaramerkistä.

Perinteisesti tehdyllä antiikkinallella on mohair-karva, lasisilmät, "antiikkiset" nivelet ja puulastutäyte sekä mahdollisesti äänirasia, joka mahdollistaa nallen murinan. Puulastutäytteen voi korvata esimerkiksi villalla, jos puulastupöly aiheuttaa allergia oireita. Kuitenkin lastuvillalla täytetty nalle säilyttää muotonsa paremmin, koska lastuvillan saa puristuttua tiukemmin kokoon kuin villan. Käsintehtyyn nalleen menee 12-20 työtuntia, riippuen tietysti nallen koosta.

Kokoero Roomeo n. 35 cm pitkä
Max n. 17 cm pitkä

Hienoa haapalastuvillaa,
eniten olen käyttänyt selvästi karkeampaa lastuvillaa

Nalleihin saadaan persoonallisuutta erityisesti korvien ja silmien sijoittelulla sekä kirsun muodolla ja suun asennolla. Myös nallen täyttövaiheessa nallen muodot muuttuvat paljon. Täyttäessä saattaa "siirtää" nivelten asentoja ja tämä muuttaa tassujen "sijoittumista". Leveästä haara-asennosta saattaakin tulla jalat ristissä istuva nalle! Samasta kaavasta ei saa tehtyä samanlaista nallea, vaikka kuinka yrittäisi. Käsityön jälki näkyy ja se on yksi parhaista käsityön puolista!

Roomeo, ja pieni lonkkavika

Tämä käsityömuoto kuuluu ehdottomasti sarjaan "Kyllä mummu osaa!". Olen tehnyt ensimmäisen antiikkinalleni vuonna 2009. Mummun kanssa käytyjen pienten neuvottelujen jälkeen päädyimme Samettisilmä-kaavaan, joka on ehkä yksi helpoimpia malleja aloittelijalle, ja hennon vaaleanpunaiseen hieman lainehtivaan mohiarkarvaan. Nallesta tuli  hieman kookkaampi, mikä helpotti huomattavasti ompeluvaiheessa eli kaavat olivat selkeät ja isot. Pienen pientä nallea on haastavaa neuloa paksusta karvasta, kokemuksesta voin sanoa. :D Nalle täytettiin lastuvillalla ja nallelle laitettiin nivelet päähän ja tassuihin. Nallelle laitettiin myös ruskeat lasisilmät ja kirsu neulottiin muliinilangalla. Ja nimeksi tuli Juulia.



Myöhemmin nallekärpänen puri voimakkaammin ja Juulialle piti tietenkin tehdä kaveri, Roomeo. Kaiken kaikkiaan olen tehnyt tähän mennessä 15 antiikkinallea. Osa on jäänyt itselle ja osan olen antanut lahjoiksi. Jo tehdessä on päätettävä antaako nallen lahjaksi vai ei, muuten luopumisesta voi tulla haastavampaa kuin uskoisikaan.

Iida, tehty Henrietta-kaavalla

Max, tehty Ruipelo-kaavalla
Olen koonnut tekemistäni nalleista albumin, johon olen kirjannut nallen nimen, tekopäivämäärän, käytetyn kaavan ja karvan sekä muita pieniä tiedonjyviä (ja muistoja) nallen teosta.


Historialähde: teddybearfactory.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti